Monen suomalaisen sydämessä soi juuri nyt huoli. Se on huoli turvallisuudesta, arvojemme kestävyydestä ja siitä, millaisen maan jätämme lapsillemme. Kun sanon, että kotimaani onpi Suomi, se ei ole vain kaunis lause laulusta. Se on lupaus ja velvollisuus, josta meidän on uskallettava pitää kiinni.
Politiikkaan tarvitaan nyt suoraselkäisyyttä. Meidän on uskallettava sanoa totuus ääneen: Suomi on suomalaisten koti, ja sellaisena se on säilytettävä. Se vaatii jämäkkyyttä, sääntöjen noudattamista ja rajoja. Mutta jämäkkyys ilman sydäntä on kylmää.
Itse uskon politiikkaan, jossa säännöt ovat selkeät, mutta ihminen kohdataan aina ihmisenä. Tunnollisuus ja laki antavat meille raamit, mutta empatia ja vastuu lähimmäisestä täyttävät ne sisällöllä. Emme saa antaa periksi niille voimille, jotka murentavat yhteiskuntamme perustaa, mutta meidän on pidettävä huolta jokaisesta suomalaisesta – vauvasta vaariin.
Suomen säilyttäminen suomalaisena ei tapahdu itsestään. Se vaatii ihmisiä, joilla on rohkeutta seistä periaatteidensa takana silloinkin, kun tuulee kovaa. Se vaatii vastuunkantoa tulevista vuosista, ei vain seuraavista otsikoista.
Haluan olla rakentamassa Suomea, jossa saa olla ylpeä juuristaan, jossa kaduilla on turvallista ja jossa säännöt ovat kaikille samat. Pidetään Suomi Suomena – suomalaisten turvaksi.